NOTE: This has been reissued in 2005 as a part of a 6-CD compilation The Invisible Pyramid: Elegy Box on Last Visible Dog.

REVIEWS:
"Ruskeasta kirjekuoresta paljastuu 13-minuuttinen cd-r, jossa on outoa musiikkia. Kulkija -nimen taakse kätkeytyy hemmo nimeltään J. Koho, jonka nimen löytää puolestaan myös Vapaa -nimisen orkesterin levyn kannesta. "Uu." on ilmeisesti Kulkijan toinen soolojulkaisu, edellinen levy "Magneettimetsä" ilmestyi viime vuonna 20 kappaleen painoksena. "Uu.":n musiikki on pienimuotoista, hiljaista, haurasta ja primitiivistä. Käytössä olleita instrumentteja on hankala mennä nimeämään, mutta jonkinlaisia lyömäsoittimia ja kosketinsoittimia levyllä pääosin on kai käytetty. Melodiat ovat yksinkertaisia ja haikeita, sikäli kun levyltä mitään melodioita edes löytää, musiikki koostuu kuitenkin pääosin hiljalleen vellovista äänimaisemista ja melko paikallaan pysyvistä tuokiokuvista. Levyä pitää kuunnella suhteellisen suurella volyymillä, muuten musiikki hukkuu osaksi ympäristön hälinöitä. Toisaalta avoimesta ikkunasta kantautuva auton hurina tai linnun laulu sopivat hyvin yhteen levyltä lähtevän äänimaiseman kanssa ja muodostavat näin oman ainutlaatuisen miksauksensa. "Uu.":n musiikkia voisikin kutsua eräänlaiseksi ambientiksi, siihen voi joko syventyä keskittyneesti tai sen voi unohtaa taustalle ikäänkuin osaksi ympäristöään. Viimeinen raita, haikea ja surumielinen "Yö jää taa" erottuu levyltä edukseen ja nousee suosikikseni. Pieni on kaunista. Mielenkiintoinen levy." Hezzu, palasokeri

"Kulkijan uusi albumi / ep / mikälie uu. on arvosteltu Palasokerissa jo melkoisen kattavasti. Olen Hezzun kanssa pitkälti samoilla linjoilla. Tyylilajillisesti Kulkijan musiikki on hyvin primitiivisen kuuloista, ilmapiiriä luovaa äänitapettia. Jokaisessa 13-minuuttisen levyn viidestä kappaleesta on varsin shamanistinen tuntu, joka on ajatonta samalla tavoin kuin saman levy-yhtiön julkaisema Pekko Käpin Bubnit sebje pod nos-levy. Molemmat luovat lyhkäisiä ja tiivistunnelmaisia kuvia. Ero on siinä, että Käppi pysyy maan pinnalla ja hyvin arkaaisissa tunnelmissa mutta Kulkija synnyttää abstraktimpeja ja mystisempiä olotiloja. Parhaiten äänimaalaus onnistuu mielestäni kappaleissa "hämärän humina" ja "yö jää taa". Siinä olen ehdottomasti samaa mieltä Hezzun kanssa, että ulkoa kuuluva häly sopii hyvin yhteen musiikin kanssa. Itse asiassa uu.:n musiikki vain paranee mielestäni, kun avaa ikkunan ja antaa lasten ja ohi menevien autojen äänteen sekoittua levyn maisemiin. Luo todella kummallisia hetkiä kuunnella tätä samalla, kun katselee ikkunan alla leikkikentällä leikkiviä päiväkotilaisia. Ainoa asia, mikä tämäntyyppistä musiikkia kuunnellessa häiritsee on se, ettei tiedä, kuuluuko kajareista lähtevä rätinä musiikkiin vai johtuuko se paskoista vehkeistä." Jaakob Blogspot

"I think this is one of the members of Vapaa: it's beautifully spooky. Insular childlike folk that sounds as if it's recorded underwater. Recommended." Boa Melody Bar

"I think I've uttered the phrase, "Another quality release from Finland," at least ten times in the past month alone. Kulkija, who is also in the fabulous Vapaa, is no exception. Recorded in the forests of Tampere, I believe, this the music the ghosts of our ancestors would make. Everything sounds like it is loaded with reverb, but that just adds to the ethereal nature of it. Nature is another keyword here. If you listen to this, you'll be able to see and smell the grey fog surrounding ancient trees in the depths of Finland. The moist ground is soft beneath your feet as you slowly meander through this maze, trying to figure out just where this haunting music is coming from. He employs a variety of guitars, percussion, and keys here. It's almost eerie. On "Laiheisyys" (love those Finnish titles!), an echoing voice circles overhead. You find yourself looking over your shoulder, constantly making sure nothing is behind you. It's nice. My favorite, though, is the final track, "Yo Jaa Taa." This has an 18th century Russian feeling to it. I imagine emerging from the murky depths of the Finnish countryside and making my toward the bustling metropolis of St. Petersburg. There, everything seems to be moving in slow motion as if everyone just witnessed the murder of a national hero. Heads hang toward the ground and everyone shuffles along slowly, not saying a word. This is such a sad piece, but it's beautiful. At just over 13 minutes, "uu" only wets my appetite. I want more of this and I want it soon. Come on now, everyone say it with me... another quality release from Finland. 8/10" - BR, FoxyDigitalis